WHO toiveikkaana koronaviruksen kanssa: ”Toivomme kaiken olevan ohi alle kahdessa vuodessa” – Näin kirjoittivat sanomalehdet elokuussa 2020
Olen matkustanut ikäisekseni melkoisen paljon. Se on pakko myöntää. Maailmassa on varmasti monia, jotka ovat käyneet eksoottisemmissa maissa ja tehneet hienompia urotöitä. Minä sen sijaan olen tehnyt töitä monen eri amerikkalaisen IT-alan yrityksen palveluksessa, vienyt heidän keksintöjään myyntiin kauas tänne Pohjolan perukoille. Siinä on tullut kulutettua auton, bussin, junan ja lentokoneen penkkiä niin paljon, etten viime maaliskuussa oikein muun kaltaista elämää muistanut. Minulla on säännöllinen työaika, lounastunnit, kahvitunnit ja monet muut kiinteät rutiinit joskus yli 15 vuotta sitten. Vaimoltani Lilliltä kysyttäessa minulta löytyy varmasti maneereita, hassuja tapoja ja päähänpinttymiä. Ne ovat kuitenkin eri asia. Ja sitten aivan yllättäen täyspysähdys. Jouduin, kuten niin moni muukin, kotiin määräämättömäksi ajaksi, tekemään samoja töitä, samojen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa. Kysymys kuuluukin – muuttuiko mikään? Vastaus kuuluu: mikään ei muuttunut ja kaikki muuttui.
Mikä muuttui parempaan suuntaan?
- Työmatkat loppuivat ja niihin käytetty aika palasi minulle itselleni takaisin.
- Olen nukkunut säännöllisemmin ja pidempään.
- Olen kuntoillut usein, ja tehnyt lenkkejä myös perheen koiran kanssa
- Olen tavannut joitain ystävistäni useammin…
Mitä muuttui erilaiseen ja huonompaan suuntaan?
- Löysin ihan uusia puolia perhe-elämään ja jouduin rakentamaan paljon uutta ihan lähimmissä ihmissuhteissa (tämä työ ole missään tapauksessa vielä ohi, hyvä jos on kunnolla alkanut)
- Musiikkiharrastukseni joutuivat tauolle ja tiedän nyt mitä ne minulle merkkaavat
- Työn merkitys on muuttunut ja luultavasti pienempi kuin se oli vuosi sitten.
No, jos jostain luopuu niin jotain tulee tilalle – olenko plussan puolella? Olemmeko kansana ja maana vielä hyvin pystyssä? Onko tästä paluuta vanhaan?
Hyviä kysymyksiä, joihin on vaikea antaa yhtä selkeää vastausta. Tiedostan olevani onnekas, koska työnantajani on voinut työllistää minut koko viime vuodeksi ja taloudellinen toimeentuloni on ollut turvattu. Tiedostan olevani onnekas, koska asumme Vihdissä, josta meillä on ollut mahdollisuus hankkia riittävän suuri asunto myös etätöitä varten. Tiedostan olevani onnekas, koska lapseni on pärjannyt etäkoulussa hyvin ja olemme voineet tukea häntä opiskeluissa nyt entistä enemmän.
Minusta olemme vielä toistaiseksi pärjänneet kansana melko hyvin, ja jotain yksittäisiä pahan olen purkauksia lukuunottamatta ihmisillä menee melko hyvin. Suomalainen on kärsivällinen ja tunnollinen ja ahkera – näillä avuilla pärjää nähtävästi melko hyvin myös globaalin pandemian keskellä. Velkaa on otettu yhtä paljon ellei enemmänkin kuin 90-luvun suuren pankkikriisin aikana, enkä ole täysin vakuuttunut saavuttiko raha kaikki sitä tarvitsevat. Varmaa on vain se, että päättäjät eivät halunneet nähdä konkurssiaaltoja ja inhimillistä hätää – tai ainakin ne haluttiin minimoida. Aivan varmasti jotain olisi voinut tehdä toisin, paremmin ja onneksi olemme kykeneväisiä oppimaan tästä paljon.
Minulle ei luultavasti ole paluuta vanhaan. Tai ainakaan ei kokonaan. Etätyöt ovat tulleet jäädäkseen myös asiakasorganisaatioihin, mistä on ollut monenlaisia seurauksia. Pääasiassa ne ovat kuitenkin hyviä. Olen myös päättänyt ottaa vakavasti oman kehoni kunnosta ja terveydestä huolehtimisen, asian jota olen tahtomattani laiminlyönyt vuosien ajan. Olen aktivoitunut kuntani asioissa ja olen ehdolla kevään 2021 kunnallisvaaleissa, Vihreän Liiton listalta. Tämän lisäksi olen tehnyt remonttia myös kotona, mikä ei sekään ole hassumpaa 16 asutun vuoden jälkeen.
Markku A Suistolan ajatuksia 