”Ajattelen siis olen” – René Descartesin filosofinen lausuma, josta on tullut länsimaisen rationalismin kulmakivi. Descartes halusi filosofiassaan epäillä kaikkea ja etenkin aistihavaintoja järjestelmällisesti.
Aikuisen ihmisen tärkein ominaisuus on minusta kyky ottaa vastaan tietoa, ja kyetä arvoimaan sen luotettavuus ja sisällön taso. Merkittävä esikuvani tiedon hakemisessa on suomalainen tietokirjailija Risto Isomäki, joka on kirjoissaan usein tuskaillut vanhentuneen, väärän ja valheellisen tiedon suurten määrien kanssa. Nykyaikainen tiedon etsiminen, siis haku lukemattomien www-sivustojen syövereistä, alkaa yleensä miettimällä ja kokeilemalla erilaisia hakusanoja. Tätä Googlaamiseksikin kutsuttua toimintoa ei moni enää arvosta – totuus on kuitenkin se, että vielä reilut kymmenen vuotta sitten oikea tieto löytyi tietosanakirjoista ja urheilun tulokset painetuista lehdistä. Todella kauas on tultu noista päivistä.
Miten Google kykenee tuomaan tiedon nopeasti?
Oikea vastaushan on, että koska heillä on maailman parhaat algoritmit siis loogiset päättelysäännöt tiedon järjestelmiseen. Ja kun tiedot on järjestetty voidaan helposti selvittää niin oikea kuin väärä tieto. Joskus Google osaa jopa suodattaa automaattisesti haitalliseksi toteamiaan sivuja pois tuloksista, joskus taas ei. Mutta se isoin kysymys ei ole, että miksi Google tietää kaiken vaan, että miksi he ovat ryhtyneet näin massiiviseen hankkeeseen: kopioimaan kaikkea maailman tietoa? Se helppo vastaus on että tieto (data) ja tieto tiedosta (metadata) ovat arvokkaita. Ne ovat tämän päivän kultaa, mausteita ja öljyä. Tietoa ei voi lukita, sen kuuluu liikkua vapaasti ja sen avulla voi tehdä paljon hyvää. Ja luonnollisesti sitä voi hyödyntää kyseenalaisiin tarkoituksiin. Siksi tiedon käyttöön liittyy monia eettisiä ja filosofisia aspekteja. Eniten olen arvostanut ihmisiä, joilta olen saanut tietoa ja joille olen voinut antaa takaisin uutta, käsiteltyä tietoa – päivityksiä.
Miksi juuri minä – miksei joku muu?
Vastaus voisi kuulua: no koska minulla on parhaat haku-sanat Internettiin. Voisin laittaa teille näkyville jotkin parhaista hakutuloksistani. Tämä on tavallaan totta ja voisin yrittää uskotella lukijoitani siihen, että kukaan muu ei näitä kykene hakemaan. Totuus taitaa kuitenkin olla päinvastainen. Jokaisella hakukerralla saamme satoja hakutuloksia Internetin verkkosivuille, mutta samalla kertaa saatamme olla enemmän eksyksissä kuin oikean tiedon jäljillä. Toisaalta olen monta kertaa pitänyt itseäni eräänlaisena digitaalisena vainukoirana. Aavistan, tutkin, hylkään ja arvioin tulokset moneen kertaan. Ja silti aina joskus erehdyn. Eli kyky myöntää inhimillinen puoleni voisi olla se syy miksi näitä kannattaa lukea. Yhtä hyvin voitte ajatella että se kirjoittaa omaksi ilokseen ja laittaa ne muistiinpanonsa, tietonsa julkisesti saataville – koska minä voin ja koska tiedon pitää liikkua vailla rajoja.
Mistä aiheista kirjoitan ja mitä tutkin?
Olen monella tapaa kiinnostunut ja haen aktiivisesti tietoa niin Tieteen saavutuksista kuin musiikin ja kulttuurin tekemisestä. Aion kirjoittaa vähän kaikesta… jostain sellaisesta joka minua itseäni kiinnostaa. Olen harkinnut ympäristöä, liikkumista, kalastamista, laulamista ja miksei pelailua koskevia juttuja. Katsotaan nyt mitä kynä kirjoittaa ja mitä saan aikaiseksi. C’est la Vie kirjoittaisi ranskalainen – sellaista on mun elämä tiedon hakua ja käsittelyä.
Markku A Suistolan ajatuksia 