Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (lyhenne HUS) rooli on ainutlaatuinen niin Suomen kuin maailmankin mittakaavassa. Se on yksi Suomen suurimmista työnantajista ja sen vastuulla on kaikkiaan 2.2 miljoonaa ihmistä. HUSiin on keskitetty tietyt erityistason sairaanhoidon palveluista koko maassa. HUSin sairaaloilla on lisäksi merkittävä rooli uusien lääkärien kouluttamisessa.
HUS palvelee koko Suomea.
Kuntayhtymämme ylintä päätösvaltaa käyttää valtuusto. Jokainen alueen kuntien valtuustoista on nimennyt sinne edustajansa. Kuntayhtymän hallitus puolestaan tekee suurimman osan käytännön johtamisesta, apunaan sairaanhoitoalueen lautakunnat. Minut valittiin syksyllä 2021 Lohjan sairaanhoitoalueen lautakuntaan varsinaiseksi jäseneksi. Kyseessä on minulle tärkeä luottamustoimi, joka antaa minulle mahdollisuuden ymmärtää sairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon haasteita.
Lohjan sairaanhoitoalueen ainoa sairaala on vuonna 1979 rakennettu Lohjan sairaala. Sen alueelle kuuluvat Lohjan lisäksi Karkkila, Vihti ja Siuntio. Lohjan Sairaala on päivystävä synnytyssairaala, jonne tullaan synnyttämään ympäri Uuttamaata. Suosioon on varmasti vaikuttanut vuonna 2015 sairaalalle myönnetty Baby Friendly-sertifikaatti. Lohjan sairaala on myös opetussairaala, joka tarjoaa erikoistumismahdollisuuksia useilla eri lääketieteen alueilla. Sairaala on tiloiltaan jo ikääntynyt, mutta toiminnaltaan laaja-alainen ja alueellisesti merkittävä. Sairaalan toimintaa eivät kuitenkaan rajoita tilat tai niiden kunto. Sairaalan toimintaan vaikuttavat enemmän muutokset leikkausten suunnitelmallisuudessa, sekä hoitohenkilökunnan ja kunnallisten vuodeosastopaikkojen määrä.
HUS leikkaustoiminta isojen muutosten kohteena.
Leikkauksien suunnitelmallisuudessa on tapahtunut viime vuosina merkittävä muutos päivystystyksessa suoritettavien operaatioiden suuntaan. Osa muutoksesta selittyy Raaseporin alueen sairaalan päivystystoiminnan siirtymisestä Lohjalle lokakuussa 2020. Leikkaussaleissa on jouduttu järjestelemään leikkauksia uudelleen siten, että päivystysleikkaukset on saatu mahtumaan ohjelmaan. Ruuhkaa on ollut myös vuodeosastoilla, kun osa potilaista on tarvinnut jatkohoitoa. Koronapandemia on vaikuttanut vuonna 2020 erityisesti kiireettömien leikkausten lykkääntymiseen, mikä on osaltaan johtanut leikkausjonojen pidentymiseen. Nyt vuonna 2021, kun väestö on saatu rokotettua suurelta osaltaan, toiminta ja lähetteet ovat palanneet jo lähes pandemiaa edeltävälle tasolle. Erityisesti ortopedian, verisuonikirurgian ja silmäsairausten leikkausjonot ovat nyt pidentyneet, ja valitettavasti niissä hoitotakuun toteutuminen on epävarmaa. Varsinkin ortopedian osalta henkilökunnan puute on koko HUS:n laajuinen.
Henkilökunta on Sote-muutoksen tärkein voimavara.
Hoitohenkilökunnan saatavuudesta on tullut eniten hoitoa rajoittava tekijä. Esimerkiksi Lohjan aluesairaalassa voitaisiin miehittää yhdestä kahteen leikkaussalia enemmän, mikäli kaikki leikkaussalit otettaisiin täyteen käyttöön. Sairaalassa on jatkuva rekrytointi päällä, ja yhteistyötä tehdään paikallisen Luksia-ammattiopiston kanssa. Sairaalan johto hallitsee riskiä varahenkilöstön lisäyksen ja erityisten vuosilomavakanssien avulla. Niillä on tarkoitus varmistaa osaavan ja sitoutuneen henkilöstön riittävyys, eli tarjota vakituisia työsuhteita määräaikaisien sijaan. Tavoitteena on siis sitouttaa henkilökuntaa vakinaistamalla määräaikaisia työsuhteita.
Kunnalliset vuodeosastopaikat on turvattava.
Kunnalliset vanhusten laitospaikat sekä terveyskeskusten vuodeosastot ovat tärkeitä paikkoja, joihin HUS:n sairaaloista siirrytään oman kodin lisäksi. Varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa hoivalle on lääketieteelliset perusteet tai se on muuten perusteltava iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta. Sopivien laitos ja vuodepaikkojen puuttuminen vaikuttaa jo nyt HUS:n erikoissairaanhoidon leikkauksiin ja ruuhkauttaa sairaaloiden vuodeosastoja. Ymmärrän kyllä jollain tavalla kuntien säästöpaineet, mutta laitoshoitoon osuvat säästöt heikentävät nyt koko erikoissairaanhoidon toimintakykyä. Pahimmissa tapauksissa laitospaikkaa hakevia ikääntyneitä on siirrelty eri laitosten välillä useita kertoja, tai sijoitettu kauas läheisistään. En tunne yhtään ainutta ihmistä, joka toivoisi tällaista kohtelua omalle kohdalleen.
Kannustan eri toimijoita laajaan yhteistoimintaan. Toivoisin, että jokaiselle nuorelle tai vanhalle, jolla on monta ongelmaa kannettavana tehtäisiin yksilöllinen hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelman tavoitteiden tulee olla elämän laadun parantaminen, myös siinä tapauksessa että elämä on mahdollisesti päättymässä vakavan sairauden vuoksi. Saattohoito sekä hyvä kivun ja muun kärsimyksen lievittäminen eivät onnistu mikäli potilasta ei kuulla ja huomioida tarpeeksi hyvin, tai jos ammattilainen vaihtuu liian usein. Suomessa jokaiselle kansalaiselle ei ole käytettävissä Terhokodin kaltaista ammattimaista saattohoitoa – sen täytyy muuttua nyt Sote-uudistuksen myötä!
Linkkejä:
Sairaanhoidon historiaa Vihdissä, Luoteis-Uusimaa 28.22.2021
Suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi 2019-2021, Vihdin Kunta
Raaseporin päivystyksen lakkauttamisesta, Yle 9.11.2020
Hoitotakuu toteutuu epätasaisesti, Yle 5.2.2021
Markku A Suistolan ajatuksia 