Kaikkien organisaatioiden taustalla ovat tietojärjestelmät – eli lyhennettynä ICT-järjestelmät. ICT tulee englanninkielen sanoista “information and communication technology”, suomeksi tieto- ja viestintätekniikka. Jokainen organisaatio tarvitsee jonkinlaisia ICT-järjestelmiä tai -palveluita. Niitä ovat esimerkiksi it-infrastruktuuri, pilvipalvelut, konesalipalvelut ja ohjelmistot.
Aina kun Soten asiakas käy vastaanotolla, saa lääkemääräyksen, tukivälineitä tai hoivaa, taustalla on lukuisia kirjauksia APTJ-järjestelmään (Asiakas- ja PotilasTietoJärjestelmään). Aina ei tule ajatelleeksi, että Sote-organisaation toiminta ei ole pelkkää asiakaspalvelua, vaan tämän lisäksi myös työntekijöiden palkat pitää laskea, heidän työsuhdeasiansa kirjata ja kommunikointi eli sähköpostit ja pikaviestit välittää. Kaikki tämä tapahtuu nykyaikaisessa organisaatiossa digitaalisesti. Jopa joidenkin lääkärien suosima sanelu on muuttunut digitaaliseksi, jolloin hoitajien työaikaa on säästynyt valtavasti. Jos järjestelmät ovat hitaita tai yhteys järjestelmiin on poikki kokonaan, asiakkaita ei voida hoitaa lainkaan tai ainakin toiminnassa on selkeitä riskejä esimerkiksi lääkkeiden annostelun ja oikeanlaisen hoivan antamisen suhteen. Emme siis voi ajatella maailmaa ilman digitaalisia järjestelmiämme. Mutta millaisia niiden Soten ICT-järjestelmien sitten tulisi olla, jotta ne palvelevat parhaiten? Siihen annan vastauksen seuraavissa kappaleissa.
Järjestelmien avoin liitettävyys vähentää kehityskustannuksia
Liitettävyydellä tarkoitetaan rajapintaa, jossa eri tietojärjestelmät voivat vaihtaa tietoja eli keskustella keskenään. Esimerkki tällaisesta rajapinnasta on potilastietokannan ja sitä käyttävän verkkopalvelun (kuten potilaan käyttämän mobiilipalvelun) välinen yhteys. Hyvä ohjelmointirajapinta on ns. kapseloitu, mikä tarkoittaa että järjestelmän toteuttajan eli ohjelmoijan ei tarvitse tietää, miten rajapinnan takana oleva toiminta on toteutettu. Tämän avulla rajapinta voidaan pitää ”alaspäin yhteensopivana”. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ohjelmointirajapinnan alaista toimintaa voidaan muuttaa (esim. tehostaa) ilman, että rajapintaa käyttävät järjestelmät häiriintyisivät muutoksesta. Sote-järjestelmässä hyvin toteutettu ohjelmointirajapinta mahdollistaa sen, että tietojen syöttäminen ja tietojen käyttö voidaan ostaa eri toimittajilta – kunhan vain tietojen käsittely on toteutettu yhteisellä rajapinnalla.
Avoin ohjelmointirajapinta tarkoittaa, että järjestelmään on ylipäätään julkaistu käyttöohjeineen tekninen rajapinta, jonka avulla muut järjestelmät voivat keskustella kohdejärjestelmän kanssa. Muut järjestelmät voivat siten olla myös toisen toimittajan tekemiä. Avoimeen ohjelmointirajapintaan liittyy aina myös rajapinnan käyttöohje, jossa neuvotaan kohdejärjestelmään liittyvien järjestelmien toteuttajia, millä tavoin rajapintaa kuuluu käyttää. Mikäli järjestelmään ei ole julkaistu avointa rajapintaa, sen rajapinta on vain järjestelmän toimittajan tiedossa. Toimittajan etu on, että myös kohdejärjestelmän kanssa keskustelevat muut järjestelmät tilataan samalta toimittajalta. Toimittajan etu ei aina ole sama kuin asiakkaan etu.
Joihinkin järjestelmiin on nimittäin mahdollista liittyä, vaikkei avointa rajapintaa ole julkaistu. Tämä ei kuitenkaan ole suotava tapa toimia, sillä on riskinä että rajapintaa käytetään eri tavoin kuin rajapinnan toteuttaja on alunperin suunnitellut. On myös mahdollista, että rajapinnan toiminta voi muuttua yllättäen, mikä voi aiheuttaa hankaluuksia rajapinnan käyttäjille. Avoimen ohjelmointirajapinnan julkaisu on meidän veronmaksajien etu: rajapinnan käyttäjien ohjelmistokehitys voi olla hallittua ja ennakoitavaa vain, mikäli kehityksessä käytetään avointa ohjelmointirajapintaa toimittajan julkaiseman käyttöohjeen mukaisesti.
Avoimen ohjelmointirajapinnan käyttöä voi verrata sähkölaitteen käyttöön laitteen mukana tulleen manuaalin mukaisesti. Järjestelmään liittymistä ilman avointa rajapintaa voi puolestaan verrata omatekoisen laitteen käyttämiseen ilman manuaalia: tällöin voi olla onnenkauppaa, miten laitteen käyttö onnistuu. Tällöin laitteen käyttö vaatii enemmän pään raapimista ja kokeilua.
Avoin data – kestävä ratkaisu tietojen säilyttämiselle sukupolvelta toiselle.
Avoin data on digitaalisessa muodossa olevaa tietoa, joka on kaikkien vapaasti käytettävissä mihin tahansa käyttöön, kunhan sen alkuperäinen lähde mainitaan. Avoin data on tärkeää sillä julkinen hallinto hallinnoi laajoja, rahallisesti ja yhteiskunnallisesti arvokkaita tietolähteitä. Organisaatiot keräävät tietoa ensisijaisesti omaa käyttöään varten, mutta on tilanteita joissa arvokkaat uudelleenkäytettävät tietolähteet voivat tuottaa tietoa, joka hyödyttää myös muiden organisaatioiden ja sidosryhmien toimintaa. Julkisen hallinnon tietovarantojen avaaminen edistää hallinnon läpinäkyvyyttä, sekä uusien markkinoiden ja innovaatioiden syntymistä. Se parantaa usein myös hallinnon sisäistä tehokkuutta, kun pyörää ei tarvitse keksiä joka kerta uudestaan. Suomen hallitus julkisti 2011 periaatepäätöksen julkishallinnon digitaalisten tietoaineistojen saatavuudesta ja sen mukaan: ”tietoaineistojen tulee olla avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin ehdoin, pääsääntöisesti maksutta.”
Kun data siis julkaistaan maksutta ja digitaalisessa muodossa, puhutaan avoimesta datasta. Kaikki julkaistavissa oleva data on mahdollista tehdä avoimeksi, mutta kaikki verkon kautta julkaistu aineisto ei välttämättä ole avointa dataa. Avoimen datan on oltava kaikkien vapaasti katseltavissa, ladattavissa, kopioitavissa, muokattavissa, jaettavissa ja käytettävissä missä tahansa lainmukaisessa toiminnassa ilman taloudellisia, juridisia, teknisiä, sosiaalisia tai käytännöllisiä rajoitteita. Käytännössä avoin data mahdollistaa sen, että julkinen toimija voi esim. ostaa tiedon analysoinnin palveluna vaikka henkilöstöresurssien suunnittelun tueksi. Se siis todella lisää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoimintaa molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla (PPP eli Public Private Partnership).
Sote-uudistus sisältää suuria mahdollisuuksia, mutta valitettavasti siihen liittyy joitain epätoivottavia ilmiöitä. Olen erityisen huolissani Sote-järjestelmien liitettävyydestä ja datan avoimuudesta. Näiden puuttuminen johtaa helposti tilanteeseen, jossa järjestelmämuutoksia ja uusia ominaisuuksia voidaan tilata vain yhdeltä toimittajalta. Tämä voidaan välttää ottamalla avoimuus yhdeksi keskeisistä valintakriteeteistä tietojärjestelmähankkeissa. Avoimuutta ja liitettävyyttä on usein mahdotonta rakentaa jälkikäteen.
Linkkejä:
https://valtioneuvosto.fi/paatokset/periaatepaatokset#Julkinen_tietoaineisto
https://www.investopedia.com/terms/p/public-private-partnerships.asp
Markku A Suistolan ajatuksia 